Suklaarusina-kaurakeksit

Suklaarusina-kaurakeksit

Kahden keittiössä on paistunut keksejä tiheään tahtiin. Ilmeisesti jopa kyllästymiseen saakka (vaikkakaan en kyllä ymmärrä, miten se voisi olla mahdollista), koska eilen minulle ilmoitettiin, että blogin nimen voisi muuntaa muotoon ”Kahden keksin keittiö”. Auts!

Suklaarusina-kaurakeksit (noin 20 keksiä)

  • 100 g voita (huoneenlämpöistä)
  • 1 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 130 g suklaarusinoita
  • 100 g kaurahiutaleita
  • 100 g kaurajauhoa
  • 1 rkl maissitärkkelystä
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • ½ tl jauhettua kanelia
  • ¼ tl suolaa

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vaahdon joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

Lusikoi taikinasta pyöreitä nokareita pellille leivinpaperin päälle. Paista uunin keskitasossa 15–20 minuuttia, kunnes keksit ovat kauniin kullanruskeita.

7 thoughts on “Suklaarusina-kaurakeksit

  1. Mielellään ottaisin pienen lisäyksen reseptin yhteyteen: kalorimäärä per 100 gr ja per annos, tässä tapauksessa siis 1 keksi. Silloin voisi nopeasti päättää, mitä vielä illalla voi pistää suuhunsa, jos pitää vähän lukua syömisistään. Herkut ovat ihan OK, jos ne rehellisesti lasketaan päivän energiasaldoon ja korvataan joskus vaikka välipalahedelmä tällaisella kakulla. Tsemppiä hienon blogin tekijöille, kuvien lavastajille ja kuvaajille!

    • Heti alkuun täytyy kiittää sinua, Aurora Borealis, uskaliaisuudestasi jättää blogiimme sen ihkaensimmäisen kommentin! Kahden keittiö meinasi päästä kahden kuukauden ikään ilman ensimmäistäkään kommenttia. 🙂

      Ja sitten itse asiaan. Jos olisit esittänyt pyynnön kalorimäärän laskemisesta kymmenen (tai vaikka vain viisi) vuotta nuoremmalle itselleni, niin olisin empimättä toteuttanut toiveesi. Nuorempana haaveilin fitnesskisoihin osallistumisesta ja siihen aikaan en laittanut suuhuni mitään ilman, että se oli ensin punnittu gramman tarkkuudella ja kalorit, proteiinit, rasvat ja hiilarit laskettu (ja kaikki tuo tieto luonnollisesti talletettu Excel-taulukkoon). Nämä ajat ovat kuitenkin takanapäin ja hyvä niin, sillä jatkuva kaloreiden vahtaaminen aiheutti omalla kohdallani älytöntä stressiä ja huonoa fiilistä (ärtymys, syyllisyys, ahdistus jne.).

      Noin kolmisen vuotta sitten suostuin myöntämään itselleni, että suhtautumiseni ruokaan ei ole kestävällä pohjalla (vaikka varsinaista syömishäiriötä minulla ei ole koskaan ollut). Muutamana viime vuotena olenkin tehnyt paljon töitä muuttaakseni suhtautumistani ruokaan ja syömiseen. Ennen söin kaloreita, nykyään syön ruokaa. Niin absurdilta tai hassulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin tänä päivänä luotan kehoni kykyyn säännöstellä syömisieni määrää ilman kaloreiden kyttäämistä.

      Nykyään keittiövaaka on minulle pelkkä ruoanlaiton ja leivonnan apuväline. Se ei ole enää luvanantaja, sille mitä voin syödä ja miten paljon. Ainakaan tässä vaiheessa en halua ottaa minkäänlaista riskiä sen suhteen, että keittiövaaka saisi elämässäni statistia isomman roolin. Tämän vuoksi en lupaa, että reseptien yhteydessä ilmoitettaisiin kalorimääriä.

      Ymmärrän täysin, että se, mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi muilla. En myöskään missään nimessä halua kritisoida kaloreiden laskemista; se vain ei ole omalla kohdallani toimiva strategia. Jos olet (edelleen) kiinnostunut reseptien kalorimääristä, kannattaa hankkia keittiövaaka ja hyödyntää esimerkiksi Finelin ruokakorilaskentaohjelmaa.

      Toivottavasti viihdyt blogimme parissa jatkossakin!

  2. Hei Kahden Keittiö! Kiitos perusteellisesta kalorittomuus-selvityksestä! Toki kaloreiden laskeminen joka suupalan kohdalla aiheuttaa stressiä ja pahaa mieltä, jos on tarkoitus pudottaa painoa ja päivän kalorit on syöty jo puolelta päivin. Silloin tämä blogi ei ole se jonka resepteillä jatketään kohti ihannepainoa. Meidän perhe on päässyt hyvään BMI-arvoon seuraamalla viisautta ”Ei ole väliä mistä saat kalorit, jos saat niitä liikaa, lihot”. Syömme hiilareita, proteiineja, kaikkea mistä tykkäämme, mutta tiedostamme että pysyäkseen ihannepainossa ei voi sulkea silmiään ja olla huomaamatta, että Kahden Keittiön ihanissa banaani-raejuusto-sokeri-letuissa on kaloreita, sokerissa ja banaanissa ainakin. Osataan laskea kalorit itse, ja kun tein niin, nautimme koko reseptin annoksen kahteen pekkaan illalliseksi, emme jälkiruuaksi. Hyvin se riittikin ja tuotti paljon hyvää mieltä herkullisuudellaan. Aina on kiva kuulla perusteluja miksi joku tekee niinkuin tekee, esimerkiksi EI laske kaloreita. Seuraamme blogia ja nappaamme sieltä yhden jos toisenkin kivan reseptin. Se on ainutlaatuinen reseptikokoelma minullekin, jolla on varmasti 6 metriä keittokirjoja. Tsemppiä edelleen luovaan ruuanlaittoonne! Reseptikokoelmanne on jännittävä ja sen toteutus, sekä teksti että kuvat, aivan erinomaisen tyylikäitä.

    • Myönnetään, että ihan kaikki Kahden keittiön (leivonta)reseptit eivät sovi tiukkaan laihduttamiseen – ainakaan päivittäin syötynä ja/tai suurina määrinä. Toki me pyrimme syömään ns. puhtaasti suurimman osan aikaa, joten eiköhän joukosta löydy terveelliseksi luokiteltavia reseptejä. Herkuttelussakin tavoitteemme on kohtuus esimerkiksi rasvan ja sokerin määrän ja laadun suhteen. Ruoan hyvä maku on kuitenkin meille ykkösasia, joten ihan kovin suuria kompromisseja emme ole valmiita tekemään vaikkapa maun kustannuksella.

  3. Hei Kahden Keittiö! Kiitos perusteellisesta kalorittomuus-selvityksestä! Toki kaloreiden laskeminen joka suupalan kohdalla aiheuttaa stressiä ja pahaa mieltä, jos on tarkoitus pudottaa painoa ja päivän kalorit on syöty jo puolelta päivin. Silloin tämä blogi ei ole se jonka resepteillä jatketään kohti ihannepainoa.

    Meidän perhe on päässyt hyvään BMI-arvoon seuraamalla viisautta ”Ei ole väliä mistä saat kalorit, jos saat niitä liikaa, lihot” (Karolinska Institutin viisaus!). Syömme hiilareita, proteiineja, kaikkea mistä tykkäämme, mutta tiedostamme että pysyäkseen ihannepainossa ei voi sulkea silmiään ja olla huomaamatta, että Kahden Keittiön ihanissa banaani-raejuusto-sokeri-letuissa on energiaa kohtuullisen paljon, sokerissa ja banaanissa ainakin. Osataan laskea kalorit rutiinilla , ja kun tein niin, nautimme koko reseptin annoksen kahteen pekkaan illalliseksi, emme jälkiruuaksi. Hyvin se riittikin, piti nälkää pitkään ja tuotti paljon hyvää mieltä herkullisuudellaan. Aina on kiva kuulla perusteluja miksi joku tekee niinkuin tekee, esimerkiksi EI laske kaloreita. Seuraamme blogia aktiivisesti ja nappaamme sieltä yhden jos toisenkin kivan reseptin. Se on ainutlaatuinen reseptikokoelma minullekin, jolla on varmasti 6 metriä keittokirjoja. Tsemppiä edelleen luovaan ruuanlaittoonne! Reseptikokoelmanne on erinomaisen, niin teksti kuin kuvatkin. Hatunnosto blogillenne myös KARHUNPENNUN EVÄSKORIN suunntalta!

  4. Palaan vielä kalorien laskemiseen. Minulle ne ovat samanlaista rutiinia kuin tuoteseloste vaatekappaleessa; voin miettiä tykkäänkö viskoosista, puuvillasta vai silkistä ja valita kropalle ja kukkarolle sopivimman. Kun näen kalorit, tiedän, voinko syödä houkuttelevan herkun tänään vai huomenna – jos olen tiedostanut aikaisemmat ateriani. Suurin osa niistä, jotka ovat kerran olleet ylipainoisia ja päässeet ihannepainoonsa, relaavat ja ajautuvat takaisin ylipainoon, kun luulevat ettei nyt enää tarvitse enää ajatella mitä syö. Jos haluaa syödä enemmän kuin on kuluttanut, on paras heittää takki niskaan ja lähteä lenkille, niin ei kohta tarvitse siirtyä seuraavaan vaatekokoon.

    • Osut naulan kantaan siinä, että nimenomaan ihannepainossa pysyminen on vaikeata. Voisiko se johtua siitä, että laihdutuskuurit ovat usein nimensä mukaisesti kuureja eli jotain, jota noudatetaan vain tietyn aikaa? Kun vaaka vihdoin näyttää haluttua lukemaa, niin kuuri loppuu ja ihminen palaa vähitellen vanhoihin tapoihinsa (usein huonoin seurauksin).

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.