Huhtikuun hedelmä: kiivi

Tiesitkö tämän kiivistä?

  • Kypsät kiivit kannattaa säilyttää jääkaapissa muovipussissa. Kypsiä kiivejä ei kuitenkaan kannata säilöä jääkaapin kylmyydessäkään kovin pitkiä aikoja – varsinkaan, jos vihanneslaatikossa majailee samanaikaisesti esimerkiksi omenoita, tomaatteja, avokadoja, päärynöitä tai muita etyylikaasua erittäviä hedelmiä, sillä etyleenin vaikutuksesta kiivi ylikypsyy helposti.
  • Raa’at kiivit säilyvät jääkaapissa helposti viikkotolkulla, mikäli niitä ei altisteta etyleenille. Raaka kiivi kypsyy huoneenlämmössä 3–5 päivässä. Kypsymisprosessia voi nopeuttaa laittamalla kiivin samaan muovi- tai paperipussiin omenan, banaanin tai jonkun muun etyleenikaasua erittävän hedelmän kanssa.
  • Kiivissä on paljon enemmän C-vitamiinia kuin esimerkiksi C-vitamiinipommina tunnetussa appelsiinissa. Kiivi sisältää merkittäviä määriä myös kaliumia.
  • Kiivin kuitupitoisuus on korkea hedelmäksi (2,7 g kuitua / 100 g hedelmää).
  • Kiivissä on aktinidiini-nimistä entsyymiä, jota käytetään muun muassa teollisuudessa lihan entsyymiavusteiseen mureuttamiseen. Kotioloissa kiivisosetta voi käyttää lihan mureuttamiseen.
  • Kiivi ja maitotuotteet eivät ole kovin toimiva yhdistelmä. Kiivin sisältämä aktinidiini-entsyymi ryhtyy pilkkomaan maidon kaseiiniproteiinia pienempiin osiin, jonka seurauksena kyseinen maitotuote maistuu karvaalta. Tämä proteiinien pilkkoutuminen ei ole kuitenkaan niin nopea prosessi, etteikö kiiviä voisi sekoittaa esimerkiksi rahkan sekaan, jos kiivirahka on tarkoitus nauttia siltä istumalta (tai viimeistään parin tunnin sisällä).
  • Kiivi ja gelatiini tulevat huonosti juttuun, koska kiivin entsyymit estävät gelatiinin hyytymisen. Entsyymit tuhoutuvat kuumennettaessa, joten mikäli haluat asetella kiivejä gelatiinihyytelöön, käytä kiivin palaset kuumassa vedessä.
  • Jos kärsit ummetuksesta, kannattaa kokeilla, josko oireet helpottaisivat syömällä 2–3 kiiviä päivässä.
  • Kiivi on alun perin kotoisin Kiinasta ja aiemmin tätä karvaista, pensasmaisissa puissa kasvavaa hedelmää kutsuttiinkin kiinankarviaiseksi (engl. Chinese gooseberry). Kiinasta kiivipuun siemeniä kulkeutui Uuteen-Seelantiin 1900-luvun alkupuolella kiinalaiseen koulujärjestelmään tutustumassa olleen uusiseelantilaisen rehtorin mukana.
  • Kiivien kaupallinen tuotanto alkoi Uudessa-Seelannissa todenteolla 1940-luvulla ja ensimmäisen kerran Uudessa-Seelannissa kasvatettuja kiivejä tuotiin Yhdysvaltoihin vuonna 1952. Vain seitsemän vuotta tämän jälkeen hedelmän nimi uudelleenbrändättiin kiiviksi Uuden-Seelannin kansallislinnun, kiwin, mukaan. Tarina kertoo, että Chinese gooseberry -nimestä päätettiin luopua berry-sanan (suom. marja) takia, sillä Kaliforniassa ulkomailta tuoduille marjoille langetettiin huomattavan suuria tullimaksuja.
  • Nykyään valtaosa kiiveistä kasvatetaan Italiassa, Uudessa-Seelannissa ja Chilessä. Italia on kirinyt maailman suurimmaksi kiivien tuottajamaaksi Uuden-Seelannin ohi, mikä on aika hämmentävää ottaen huomioon, että Euroopassa kiivi on verrattain tuore tulokas. Ensimmäiset kiivit nimittäin tuotiin Eurooppaan vasta 1970-luvulla.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.