Pinxtos

Sunnuntai ja brunssi ovat oiva yhdistelmä. Brunssi muuntuu kertaheitolla espanjalaiseksi, kun myöhäisellä aamiaisella nauttii Baskimaan tapaksia eli pinxtoksia. Me suuntasimme Irati-nimiseen paikkaan. Olimme kuulleet paikan olevan suosittu, joten olimme paikalla heti baarin auettua. Aukeamisajankohtaan tähtääminen osoittautui hätävarjelun liioitteluksi, mutta saimmepahan valikoida suupaloja rauhassa. (Sivuhuomautus: Kävelimme paikan ohitse illemmalla ja silloin väkeä oli kuin pipoa.) Sekä pinxtoseissa että ruokajuomissa riitti valinnanvaraa. Kaikki maistelemamme pinxtosit olivat todella herkullisia ja yllättävän täyttäviä: keräsimme lautasillemme yhteensä vain yksitoista coctailtikkua. Homma toimii siis niin, että kullekin ruokailijalle ojennettaan lautanen, jolle saa itse kerätä haluamiaan herkkupaloja baaritiskiltä. Kussakin pinxtosissa on coctailtikku, jotka ruokailun päätyttyä lasketaan henkilökunnan toimesta. Iratissa yksi pinxtos maksoi 1,95 euroa, joka on mielestäni oikein kohtuullinen hinta laadukkaasta naposteluruoasta.

Irati

Irati

Irati

Irati

Irati

Irati

Iratista jatkoimme taivalta kohti Barcelonan venesatamaa, jonka lähettyvillä sijaitsee Maremagnum-ostoskeskus. Lähes kaikki ostoskeskukset pitävät ovensa kiinni sunnuntaisin, mutta Maremagnum on yksi harvoista poikkeuksista. Mikään suuren suuri Maremagnum ei kuitenkaan ole eli jos mielit kunnolla shoppailemaan, ajoita pukukoppeihin ahtautuminen jollekin toiselle viikonpäivälle.

Maremagnum

Seuraavaksi otimme suuntimen kohti Barcelonan pohjoislaitamalla sijaitsevaa Gaudín suunnittelemaa puistoa (Park Güell). Hyppäsimme metroon Barcelonetan asemalta ja keltaisella linjalla matkasimme lähemmäs puistoa. Edessäpäin oli noin kilometrin verran ylämäkeä kiivettävänä, mikä tuntui yllättävän raskaalta operaatiolta kuumottavassa auringonpaisteessa. Vasta perille päästyämme meille selvisi, että puistoon kannattaa tulla vihreällä metrolinjalla. Ja jos vielä jää pois Vallcarcan asemalla, taivalta on helpotettu liukuportailla.

Park Güell

Illalla meillä olikin kova pähkinä purtavana: miten löytää avoinna olevan ravintola. Useat ns. laadukkaimmista ravintoloista ovat joko kokonaan kiinni sunnuntaisin tai vähintäänkin sulkevat ovensa lounaan jälkeen. Onnistuimme saamaan pöydän Ávalon by Ramon Freixa -nimisestä ravintolasta. Aloitimme illallisen jakamalla kolme alkupalaa keskenämme: ibericopossulla päällystetty coca-leipä, sopivasta tulinen patatas bravas sekä carpaccio vasikanlihasta ja friteerattua latva-artisokkaa.

Ibericopossua

Patatas bravas

Vasikanlihacarpaccio

Pääruoaksi nautimme pitkään haudutettua vasikanlihaa ja sienimakkaraa perunatornilla.

Haudutettua vasikkaa ja sieniä

Sienimakkara

Jälkiruoaksi Toni valitsi – jälleen kerran – crema catalanan, mutta itse otin “Just chocolate” -nimisen annoksen, joka osoittautui varsin kelvolliseksi suklaafondantiksi.

Crema catalana

Suklaafondant

Àvalonin ruoka oli maistuvaa, mutta ei erityisen mieleenpainuvaa tai omaperäistä. Makujen tasapäisyyteen teki poikkeuksen metsäsienillä maustettu makkara, joka oli omasta mielestäni paikan parasta antia.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.