Adiós Cataluña!

Viimeinen aamumme Barcelonassa oli ehkä hieman sekasortoinen. Olin päättänyt, että minun täytyy – siis TÄYTYY – saada ostaa itselleni tuliaisia Oriol Balaguerin suklaapuodista. Saatat ehkä ihmetellä, että kuka heppu mahtaa olla kyseessä. Oriol Balaguer työskenteli leivoskokkina seitsemän vuoden ajan edesmenneessä, legendaarisessa El Bulli -ravintolassa. Nykyään Balaguerilla on Barcelonassa kaksi myymälää, joista Travessera de les Cortsin varrella sijaitseva on suurempi (ja jossa voi vakoilla kokkien touhua lasiseinän lävitse). En kuitenkaan tiennyt tätä siinä vaiheessa, kun lähdimme hotelliltamme talsimaan kohti sitä toista myymälää (joka tietenkin oli vielä paljon kauempana). Kyseisen myymälän tarjonta ei mielestäni ollut tarpeeksi monipuolinen, joten seuraavaksi suuntasimme kohti pysäköintihallia, jossa vuokra-automme oli pitänyt majaansa Barcelonan vierailun aikana. Navigointi pysäköintihallilta hotellin kautta Balaguerin toiseen – siihen isompaan – myymälään ei kuitenkaan sujunut kovin leppoisissa merkeissä tietöiden vuoksi suljettujen teiden vuoksi. Kaikista hankaluuksista huolimatta olen nyt Oriol Balaguerin konvehtirasian ylpeä omistaja. Käsintehdyt konvehdit eivät ole koskaan halpoja, mutta en myöskään osaa pitää 39 euron hintaa 36:sta käsintehdystä konvehdista kovin korkeana.

Oriol Balaguer

Oriol Balaguer

Oriol Balaguer

Myös poispääsy Barcolonasta oli liikenteellisesti haastavaa. Taisi olla pelkkää hyvää tuuria, että onnistuimme välttämään kaikenlaisen kolaroinnin autojen välissä puikkelehtivien kaksipyöräisten ja ilman suuntamerkkkiä kaistaa vaihtavien autojen kanssa. Varsinkin skoottereiden ja moottoripyörien villiä menoa viikon verran ihmetelleenä ymmärrän hyvin, miksi espanjalaiset – Marc Marquez etunenässä – hallitsevat ratamoottoripyöräilyn GP-sarjoja.

Barcelonan jäätyä taakse matka Gironaan taittui rauhallisissa merkeissä. Maisemaa rytmittivät kilometrien pituiset hiekkarannat ja metsäiset kukkulat. Girona osoittautui oikein viehettäväksi kaupungiksi, jossa olisi mielellään viettänyt useammankin päivän. Erityisesti Gironan keskiaikainen kaupunginosa oli erityisen tunnelmallinen.

Girona

 

Girona

Girona

Girona

Keskiaikaisen tukevamuurisen rakennuksen suojista löysimme lomamme viimeisen illallispaikan. Divinum oli enemmän kuin loistava päätös mukavalle lomallemme. Ruoka oli poikkeuksellisen maukasta, raaka-aineet korkealaatuisia ja annokset sopivan mielikuvituksellisia. Tarkemmin asiaa mietittäessä Divinumin tarjoama ruoka oli parempaa kuin useimmissa suomalaisissa Michelin-tähdillä varustetuissa ravintolaissa. Ja kun otetaan huomioon Divinumin hintataso (kahdeksan ruokalajin maistelumeny kahdelle, viineineen, maksoi 68 euroa), niin täytyy ääneen ihmetellä, että mahtaako Suomessa saada tähden helpommalla kuin muualla. On toki totta, että Kataloniassa on eniten Michelin-tähtiravintoloita (pinta-alaan suhteutettuna) kuin missään muualla maailmassa. Taso on siis kova ja varmasti moni katalonialainen huippuravintola vasta odottelee omaa tähteään.

Divinumin meny kuvina (ennen jälkiruokia tarjotuista juustoista ei valitettavasti ole valokuvaa):

HanhenmaksajogurttiHanhenmaksajogurtti

Mädillä täytetty latva-artisokka Mädillä täytetty latva-artisokkaMädillä täytetty latva-artisokka, katkarapu ja tomaattivettä

MustekalaMustekalaa ja maa-artisokkacremeä

Merimakkaraa ja kateenkorvaaMerimakkaraa, paistettua vasikan kateenkorvaa ja mantelicremeä

TurskaTurskaa ja sienicremeä

KyyhkynenKyyhkystä ja risottoa

Mango ja bergamotti“Keitto” mangosta ja bergamotista

VanukasPiparkakkuvanukas ja hunajajäätelöä

Tiistaiaamuna koitti totuuden hetki: Suomeen olisi palattava muutaman tunnin kuluttua. Ehdimme kuitenkin vielä kierrellä Gironan idyllisillä kaduilla ja maistella artesaanijäätelöä. Gelaterioita kaupungista löytyy vaikka millä mitalla, mutta ehkä yksi on ylitse muiden: Rocambolesc. Rocambolesc on Jordi Rocan perustama jäätelömyymälä. Ehkä taas ihmettelet, että kuka Jordi Roca mahtaa olla. Kyseessä on nuorin kolmesta veljeksestä, jotka omistavat Gironan ainoan kolmen Michelin-tähden ravintolan (El Celler de Can Roca). Tämän lähemmäksi emme tällä reissulla päässeet tätä maailman parhaaksi rankattua huippuravintolaa, mutta ehkä jonain päivänä palaamme Gironaan. Tosin pöydän saaminen voi olla kiven alla, sillä ravintolalla ei ole tarjota vapaita pöytiä seuraavaan yhteentoista kuukauteen. Seuraavan kerran pöytävarauksen voi yrittää tehdä vappupäivänä.

Adiós y hasta pronto!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.