Toukokuun hedelmä: raparperi

Raparperi oletettavasti jakaa ihmiset kahteen leiriin: yhtäältä niihin, jotka rakastavat raperperin raikasta makua ja toisaalta niihin, jotka kammoksuvat sen kirpeyttä. Itse taidan kuulua jälkimmäiseen kategoriaan, vaikka muistankin, että lapsena tuli haettua useampikin raparperin varsi narskutettavaksi takapihalla kasvaneesta raparperipehkosta. No, toukokuun aikana selvitämme, josko minusta saisi koulittua raperperin ystävän.

Tiesitkö, että…

  • Raparperi on alun perin kotoisin Aasiasta, jossa sitä on viljelty lääkeyrttinä tuhansien vuosien ajan. Esimerkiksi raperperin juurta käytettiin ummetuksen hoitoon sen voimakkaan laksatiivisen vaikutuksen vuoksi.
  • Eurooppaan raparperi rantautui keskiajalla. Tosin keittiön puolelle raparperi kulkeutui vasta 1700-luvun loppupuolella eli samoihin aikoihin, kun sokerin käyttö yleistyi.
  • Raparperi kuuluu tatarkasvien heimoon eli se on sukua esimerkiksi tattarille.
  • Raparperi on peranna (eli monivuotinen kasvi), jonka kurttuiset lehdet työntyvät maasta varhain keväällä. Vaikka raparperi onkin kotipuutarhan varhaisinta satoa antavia kasveja, sen satokausi on pitkä jatkuen koko kesän ajan. Raperperin varret kannattaa kuitenkin pyöräyttää irti ennen kuin ne kasvavat paksuiksi ja puiseviksi.
  • Raperperin kirpeys johtuu sen sisältämistä orgaanisista hapoista, kuten omena- ja oksaalihaposta. Oksaalihappo sitoo kalsiumia imeytymättömään muotoon. Tämän vuoksi raparperia suositellaan syömään kalkkipitoisten ruoka-aineiden (eli käytännössä maitotuotteiden) kanssa. Oksaalihapon takia joidenkin kihtipotilaiden ja niveltulehdusta potevien oireet pahenevat.
  • Ruoanlaitossa raparperistä hyödynnetään vain lehtiruoti. Raparperin lehdissä on niin paljon oksaalihappoa, että niitä pidetään myrkyllisinä.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.